Moni sähköautoilija on kokenut tilanteen: pysähdyt pikalataamaan tien varressa, näet hinnan kilowattitunnilta ja ajattelet, että se tuntuu korkealta verrattuna kotona käytettyyn sähköön. Reaktio on täysin ymmärrettävä. Useimmille meistä sähkö on sähköä.
Samalla latausalan toimijoilta kysytään toistuvasti, miksi auton lataaminen voi olla niin paljon kalliimpaa kuin esimerkiksi kahvin keittäminen kotona.
Kun lataushinnoista keskustellaan säännöllisesti mediassa ja sähköautoilijoiden keskuudessa, on hyödyllistä selittää, mistä hintaerot todella johtuvat.
Kotona useimmat lataavat autoaan suhteellisen pienellä teholla, usein useiden tuntien ajan ja mieluiten silloin, kun sähköverkon kuormitus on vähäinen. Pikalataus on tämän vastakohta. Tällöin suuria määriä sähköä toimitetaan hyvin lyhyessä ajassa, usein useiden kotitalouksien samanaikaista kulutusta vastaavalla teholla. Tämä asettaa täysin erilaiset vaatimukset sekä tekniikalle että sähköverkolle.
Moderni pikalatausasema onkin paljon enemmän kuin pelkkä pistorasia. Se edellyttää merkittäviä investointeja latauslaitteisiin, muuntajiin, verkkoliitäntöihin, maanrakennustöihin, turvallisuusjärjestelmiin, maksujärjestelmiin sekä jatkuvaan ylläpitoon. Monissa tapauksissa myös paikallista sähköverkkoa on vahvistettava kuormituksen kestämiseksi.
Tällaisia kustannuksia ei synny, kun asennetaan latauslaite kotitalliin.
Yksi tärkeä ja usein vähemmän näkyvä osa kokonaisuutta ovat tehomaksut ja jakeluverkon kustannukset. Kun pikalatausasema käyttää erittäin suurta tehoa lyhyessä ajassa, operaattori maksaa verkon kuormittamisesta, riippumatta siitä, kuinka monta autoa juuri sillä hetkellä lataa. Kapasiteetin on oltava käytettävissä jatkuvasti, vaikka sitä ei hyödynnettäisi täysimääräisesti. Tilannetta voi verrata moottoritien rakentamiseen: sen on toimittava ruuhka-aikoina ja lomasesonkeina, vaikka suuren osan vuorokaudesta yksi kaista riittäisi.
Lisäksi on huomioitava saatavuus. Pikalatureiden on toimittava ympäri vuorokauden, ympäri vuoden, valtateiden varsilla ja myös kaupunkien ulkopuolella. Niiden on oltava luotettavia silloin, kun tarve syntyy. Tämän varmistaminen edellyttää jatkuvaa valvontaa, huoltoa ja operointia, ja kustannukset jakautuvat huomattavasti harvemmille latauskerroille kuin kotitalouksien sähkönkulutus.
Pikalatauksen hinta ei siis heijasta pelkästään investointeja ja kustannuksia. Se heijastaa myös arvoa, jonka nopeus, saatavuus ja toimintavarmuus tuovat silloin, kun asiakas niitä tarvitsee. Samalla latausala on pääomavaltainen, investoinnit ovat suuria ja takaisinmaksuajat pitkiä. Kilpailu on kovaa ja hinnoittelu jatkuvan paineen alla.
Jos liikenteen sähköistyminen halutaan pitää vahvassa vauhdissa, tarvitaan latausverkosto, joka tarjoaa korkean tehon, hyvän saatavuuden ja ennakoitavan toiminnan.
Keskustelu sähkön hinnoista ja latauskustannuksista on tärkeää. Jotta keskustelu olisi rakentavaa, on kuitenkin tärkeää ymmärtää koko kokonaisuus.
Pikalataus on yksinkertaisesti jotain muuta kuin kotona seinäpistorasiasta otettava sähkö.
